Ice cream party!

Kutsu kävi jäätelöpippaloihin ja olin ihan into piukassa. Kävin ostamassa jäätelöä ja pohdin minkälaisen lahjan ostan synttärisankarille. Lahjan ostaminen kuitenkin jäi ja ennen juhlia koin useita toisia ajatuksia. Lahja-ongelmani ratkesi lopulta, kiitos ei tosin kuulu minun tukijoukoilleni: toinen yritti kyllä ehdotella eri juttuja mutta koska aika oli hupenemassa olemattomiin eikä käteistä löytynyt, joten ehdotukset haudattiin. Toinen taas löysi sisäisen filosofinsa ja päätti olla vastaamatta suoraan minun kysymyksiini. Loppuen lopuksi jäätelön viettelevä kutsu vei voiton (ruoka on aina ruokaa ja kuka hullu siitä kieltäytyisi, ajatelkaa Afrikan lapsia!) ja minä lähdin pippaloihin. Hostiskä tarjosi kyydin, kun kuuli, että minä olin kävelemässä 40 minuutin matkan jäätelöiden luokse, koska en vain osaa käyttää bussia. Eikä se enää kulkenut siihen aikaan. Jos joku tietää, miten brittiläinen julkinen liikenne toimii, ole hyvä ja kerro, koska olen kuullut huhuja, että se on outo.

Juhlat olivat parhaimmat synttäribileet, joissa olen koskaan ollut. Ihan sikana ihmisiä, hauskoja pelejä, paljon jäätelöä+strösseleitä+karkkikoristeita+ynnämuutasellaista, hauskoja ja avonaisia persoonia ja järkyttävän hyvännäköisiä jätkiä (eikä tippaakaan jumalten juomaa!). Yllätyn joka kerta näiden ihmisten avonaisuudesta ja kuinka ne ottaa kaikki samantien mukaan ja juttelee ummet ja lammet käyttämättä liikaa small talkia, josta jenkit on tuttuja. Nämä ovat vain aidosti kiinnostuneita tai sitten todella hyviä näyttelijöitä. On varmaan geeneissä. Yllättävän monen henkilön tunsin jo entuudestaan, muutama gollegesta loput jostain muista juhlista ja jäljelle jääneiden joukossa oli muutama, joiden kanssa tuli niin hyvin juttuun, että luulin jo tunteneeni ne aiemmin. Nämä ihmiset ovat niin vapautuneita suomalaisiin verrattuna, eikä sitä itse tajua ennen kuin itse kävelee ovesta sisään. Suomessa ajattelin, että ei me suomalaiset nyt oikeasti olla mitään nurkassa murjottavaa porukkaa mutta taidetaan me olla, valitettavasti. Ja näiden huumorintaju vaan on niin samankaltainen mun oman kanssa ja kun Suomessa kukaan ei tajunnut, mitä minä selitin niin täällä minä olen "the funny girl", mikä saa minut virnuilemaan hervottoman leveästi.

Enkä kadu hetkeäkään, että lähdin. Vaikka minun nenä päätettiinkin maalata jäätelöllä ja hävittyäni yhden pelin jouduin tunnustamaan rakkauteni kannustusten saattelemana haluamaani henkilöä kohtaan nauramatta (onnistuin sanomaan kaksi ja puoli lausetta ilme värähtämättä, sitten se meni). Se oli sen arvoista, ehdottomasti.

Läksyt tekemättä, mutta ei se mitään.


EDIT// Sophie latasi tämän videon vihdoin ja viimein, joten pääsen esittelemään sen teille. Syntymäpäivälaulun lauloivat Isaac ja Sean. Taustahuudot taitavat kuulua Tomille.

Saatte vain linkin ihmeteltäväksenne:

linkki