Running in through the rain in Wales

London

osa 1

Olin tosissaan Lontoossa viikon muutama viikko takaperin, kun ihana perheeni tuli minua tänne moikkaamaan. Kuvia tuli yhteen laskettuna varmasti tuhat, joten jaan tätä hieman tapahtumien mukaan. Joten postatuksia tulee olemaan muutamia suuren kuvamäärän takia muutaman päivän sisään. Tämä postatus painottuu nyt epämääräisillä nähtävyyksillä juoksemiseen, ilman mitään muuta yhtenäistä teemaa, joten nauttikaa.

Meidän hotelli oli ihan muutaman sadan metrin päässä Tower Bridgeltä, joten ensimmäisenä iltana käveltiin sinne ja vaelleskeltiin ympäriinsä. Tower Bridgen vieressä on Tower of London, jonne ihmisiä keskiajalla teljettiin ja salamurhia toteutettiin. Siellä on myös tällä hetkellä kruununjalokivet tiukassa tallessa, mutta ei käyty katsomassa, koska oltiin niin myöhään liikkeellä.

Äiti kiljaisi riemusta, kun harhailimme vahingossa Saint Paulin katetraalille. Äidilläni on jokin pakkomielle, että vähintään yhdessä kirkossa on jokaisella ulkomaan matkalla käytävä, koska se arkkitehtuuri on niin hienoa. Tuonne ei tosin päästy taaskaan sisään, kello oli jo jotain yhdeksän sunnuntai-illalla.

Uusi päivä ja uudet kujeet: äiti pääsi vihdoin kirkkoonsa kun kävelimme Southwarkin katetraalille. Käveltiin the Globe Theatren ohitse, joka on melkein samalle paikalle rakennettu kopio Shakespearen aikaisesta teatterista, jossa hänen näytelmiään esitettiin. Niitä pääsee myös edelleen katsomaan, sillä paikassa ei muuta esitetäkään, tosin säävarauksella, koska paikka on keskeltä avoin. Käytiin nopeasti Tate Modernissa ja pelleiltiin hieman siskon kanssa. Luonnollisesti, tuollainen iso tilahan saa lapsenmieliset ihan sekaisin.

Pakolliset turistirysät, eli Buckingham Palace ja Trafalgar Square käytiin myös katsastamassa.

Anna! Autot 2 -leffa, whruuum!

Aikalailla kirjaimellisesti käveltiin British Museumiin sisälle ja melkein saman tien ulos, sillä meillä ei riittänyt kärsivällisyyttä museon kiertämiseen, sillä ulkona oli niin mahtava sää.

Pakkohan oli käydä maailman ensimmäisessä Hard Rock Caféssa ja tarjoilijamme Jim oli aivan mahtava. En tiedä mitä tapahtui, mutta jotenkin hän päätyi puhumaan minulle suoraan vaikka ei isäni englanti mikään huono ole. O_o Minä podin tästä huonoa omaatuntoa, koska jotenkin mielestäni hyppäsin väliin ja isäni vaan nauroi, että hyvä vaan että minun englantini on niin hyvä, että paikalliset huomaa sen jo aksentista.

Äiti ja iskä kävivät pienellä kävelyllä Westministerissä ilman meitä lapsia. Siskoja ei oikein tainnut kauheasti innostaa lisäkävely ja itse olen nähnyt tuonkin alueen jo muutamaan otteeseen, niin en jaksanut lähteä mukaan vaan jäin myös lepuuttamaan jalkojani.

Kahtena viimeisenä päivänä oli extra-lämmin, kevyesti helleraja rikki, ja huomasimme päätyvämme molempina päivinä Hyde Parkiin makoilemaan, syömään eväitä ja nauttimaan hyvästä säästä. Koko viikon ajan oli niin epä-Brittilän sää, koko ajan paistoi aurinko ja oli lämmin.